Neuvola 6/7

Toiseksi viimeinen viikko. Kotona kaaosta ja unettomuutta on aiheuttanut karvakuonolapsukainen, mutta onneksi on jaksanut skarppina olla siitä huolimatta. Tällä viikolla sain tehdä paljon itsenäistä työskentelyä ja se antoi paljon

Puhelintunti

Ensimmäistä kertaa hoidin ohjaajani puhelintunnin. Puheluita tuli järkyttävän paljon siihen nähden miten aikaisempina päivinä. Ehkä edellisen viikon hiihtoloma herätti vanhempien huolet lapsien vaivoista tai vihdoin oli aikaa muistella miten ne lasten neuvola-ajat meni ja pitikö niitä varailla. Puheluita tuli melkein kymmenen koko tunnin aikana. Oli ajansiirtoa toiseen ajankohtaan sairastumisen tai tulevat lomareissun vuoksi. Annoin ohjausta kipeän lapsen itsehoitoon. Annoin myös imetysohjausta äidille, jonka kanssa olin tavannut lapsen neuvolatarkastuksen merkeissä aiemmin. Hänellä oli paha tiehyttukos ja piimäkokkare tullut rintaan. Soitin seuraavana aamuna äidille uudelleen ja kysyin saiko hän piimäkokkareen pois, oli saanut ja minä sain itsetuntooni kohotuksen. Viimeisenä soittona tuli puhelu naiselta joka oli tehnyt kaksi viikkoa aiemmin raskaustestin joka oli positiivinen. Hän halusi varata aikaa neuvolaan. Varasin hänelle ajan parin päivän päähän, koska raskauden alkamisen ajankohta ei ollut aivan selvä ja minulla jäi puhelimessa hänestä hiukan vaisu ja epävarma fiilis.
Puhelintunti oli hyvin onnistunut vaikka myöhästyin viimeisen raskautuneen soiton vuoksi hiukan ensimmäisestä vastaanotettavasta asiakkaasta.

"Terveydenhoitajaopiskelija Tarja, haittaako jos ollaan keskenään?"

Samalle päivälle hoidin yksinäni ohjaajani asiakkaat ohjaajani ollessa koulutuksessa. Takapiruna minulla oli ohjaajani työpari ja th-sijainen. Hoidin yksinääni 5kk ikäisen tarkastuksen (th kävi katsomassa rokottamiseni). Huolenaiheita ei noussut esille, muuta kuin lapsen painonlasku. Huomasin tämän vasta myöhemmin kirjaamisen yhteydessä, mutta katsoimme sitä ohjaajani kanssa ja painonlasku (ei suuri) luultavasti johtui sairastelusta ja aktiivisuuden lisääntymisestä.

Toinen hoitamani asiakas oli  H22+, jolle piti antaa mukaan kela-todistus. En tosin itse sitä kirjoittanut vaan ohjaajani. Annoin vain ohjauksen kela-asioihin. Onneksi kelalla on selkeät ja hyvät nettisivut mistä löytää avun tukien hakemiseen. Ja helpottaa tosin sekin, että on itse joskus asioinut kyseisen instanssin kanssa. Tämän äidin kohdalla mietin hänen turvotustaan. Turvotusta ei nyt ollut mutta äiti oli käynyt reissussa ja siellä ollessaan hänelle oli tullut voimakas turvotus jalkoihin ja pissa ei ollut tullut normaalisti. Nyt kotona ollessa turvotus oli sulanut ja ei ollut enää tullut takaisin. Turvotus luultavasti johtui jatkuvasta liikkeellä olosta, mutta kehotin äitiä olemaan herkästi yhteydessä, jos turvotus palaa tai tulee muita oireita. Muut rutiinit olivat kunnossa.

Pääsin tapaamaan uudelleen reippaan pienen vauvelin, jonka tapasin 2kk neuvolassa ekaa kertaa. Nyt 3kk ikäisellä oli alkanut tiheän imun kausi ja hän viihtyi rinnalla tunnin välein. Keskustelimme äidin kanssa tiheän imun kaudesta ja äidin jaksamisesta. Äiti oli ihanan avoin ja hän puhui asioista niiden oikeilla nimillä. Vastaanoton lopuksi äiti kysyi, mitä meinasin valmistumisen jälkeen ja totesi, että sinun vastaanotollasi olisi todella mukava käydä. Tuli hyvä mieli <3

Tein tarkastuksen 1v neitokaiselle, jolla oli muutto edessä. Neuvolassa oli mukavasti molemmat vanhemmat ja pääsin haastattamaan heidät molemmat. Lapsesta ei herännyt huolia, hän oli kasvanut ja kehittynyt hyvin. Mieleenpainuvinta perheessä oli se, että äiti imetti vielä lapsentahtisesti ja olin edellisistä kirjauksista (10kk nla) lukenut lauseen "keskusteltu imetyksen lopettamisesta ja yöimetysten vähentämisestä". Olin aika pöyristynyt kun keskustelin asiasta perheen kanssa. Äiti aikoi imettää niin kauan kun se hyvältä tuntui ja minä tsemppasin tähän. En tiedä toki mitä aikaisemmin oli keskusteltu, mutta jos äidillä on voimavaroja lapsen imettämiseen, niin sen lopettamiseen ei pitäisi painostaa. En väitä toki että edellinen olisi painostanut, mutta kirjauksista jäi sellainen fiilis.

Ensimmäinen käynti neuvolassa

Otin itse vastaan raskautuneen perheen, joka varasi aikansa minulta puhelintunnilla. Se oli ensimmäinen kerta kun vedin itsenäisesti ensimmäisen käynnin. Perhe oli mukava ja asiat sujui hyvin. Suu oli kuiva vastaanoton jälkeen kun olin puhunut kuin ruuneperi. Mielessä kaikui opettajan sanat siitä, miten vastaanottokäynti on hedelmällisempi mitä vähemmän asiantuntija on äänessä ja mitä enemmän asiakas puhuu. No ei menny ihan tuon periaatteen mukaisesti. Muuten homma meni hyvin, mutta unohdin autuaasti kysyä tarkempia tietoja parisuhteesta. Kuten esimerkiksi että miten pitkään yhteistä taivalta on taittunut... Olisi ollut aika merkittävä tieto noin niinku jatkon kannalta :D

4v ja tukitoimet

Pääsin tapaamaan vauhdikkaan 4-vuotiaan, jolla oli jo olemassa tukitoimina toimintaterapia ja puheterapia. Voin kertoa, että oli haasteellista tehdä leneä tälle lapselle. Ainut osa-alue mikä meni puhtaasti nollana oli kuullun hahmottaminen. Kaikista muista osa-alueista tuli poikkeavia tuloksia. Tiedonsiirtolomakkeeseenkaan en saanut muuta aikaiseksi kuin, "näköä ei saatu tutkittua". Opettavaisinta tässä oli se, miten tärkeään asemaan kirjaaminen nousee. Kirjauksestani tuli pitkä kuin nälkävuosi. Mutta ajattelin asian niin, että kirjauksestani käynnissä olevat tukitoimien vetäjät saavat tiedot havainnoista mitä tehtiin neuvolassa ja siitä on mahdollisesti apua terapioita suunnitellessa ja tehdessä. Lisäksi terapeuteilta oli tullut toive, että lapselle tehtäisiin lähete neurologialle. No kirjauksesta ei pitäisi jäädä mitään epäselväksi. Äidillä ei ollut lapsestaan huolta, tosin hän työskenteli alalla jossa hän näkee päivittäin vaikeammassa tilanteessa olevia.

Äitiysneuvola-ajatuksia

Viikolle sattui parikin kela-asioiden kanssa painivaa odottajaa ja myös Rh- äitejä. Kela-asioiden kanssa olen jo sinut, koska Kelan nettisivuilta ja esitteistä on saanut kattavan kuvan tukien hakemisesta, määräajoista ja määristä. Saatiin jopa vähän polemiikkia aikaiseksi uudesta äitiyspakkauksesta, jossa tämä +30€ parannus on muovilusikat ja muovikippo...
Parhaiten mieleen tämän viikon raskautuneista jäi myöhemmin korviini kantautunut asiakaspalaute "sano vaimolles terveisiä, että oli ammattimaista palvelua ja suuret kiitokset!" Oli omalla isännällä vähän aikaa mietityttäny tämä heitto :D

Kotikäynnit x 2

Pääsin tällä viikolla ennakoivalle kotikäynnille, johon pääsi perhetyökin mukaan. Päästiin ihanan perheen luokse, jonka olin tavannut aiemmin vastaanotolla ja perhevalmennuksessa. Eihän se neuvolarutiinien ottaminen paljoa eronnut neuvolassa tehdyistä rutiineista. Tietenkin SF-mitan mittasin päin honkia ja todellista painonmuutosta emme saaneet, koska mittaus otettiin asiakkaan kotipuntarilla. Opettavainen reissu oli ja isä sai kuulla ensimmäistä kertaa vauvan sydämensykkeen.


Toinen kotikäynti oli synnytyksen jälkeinen käynti perheen luokse, jossa olin ollut aiemmin ennakoivalla kotikäynnillä. Perhetyö ei päässyt valitettavasti mukaan, mutta oli meillä muuten touhua, sillä lapsia oli syntynyt kaksin kappalein. Puhuimme imetysasioista, nukkumisesta, äidin unesta ja syömisen tärkeydestä. Näiden lisäksi tutkin molemmat lapset, punnitsin heidät ja mittasin päänympärykset. On ne vaan ihmeen pieniä tapauksia. Ei ollut paljoa rasvakerrosta näillä vauveleilla.

Lääkärinavustus

Kolmas kerta toden sanoo vai miten se meni? Kaksi kertaa aiemmin on ollut tarkoituksena tai suunnitelmissa neuvolan lastenlääkärin avustaminen, mutta aina on tullut jotain mistä syystä se ei ole toteutunut suunnitelmista huolimatta. Tällä viikolla se onnistui. Pääsin mittaamaan ja punnitsemaan sekä seuraamaan lääkärintarkastusta. Pärjäisiväthän ne lääkärit siellä ilman apuakin, mutta mittavirheiden eliminoimiseksi terveydenhoitajat käyvät mittaamassa alle vuosikkaat lapset lääkärin vastaanotolla. Tällä kertaa kohdalleni osui 1kk ja 8kk ikäisiä lapsia. Päivän aikana eteeni tuli myös hiukan hankala tilanne. Perhe oli muuttamassa ennen seuraavaa neuvolakäyntiä pois paikkakunnalta ja lasta oli käyttämässä lääkärillä lapsen isä. Isää ei ollut kuitenkaan merkitty lapsen tietoihin lainkaan ja kun menin tietojen luovutuslomakkeen kanssa perheen luo, jouduin toteamaan että vieppäs tämä äiskälle ja pistä allekirjoittamaan. Perhe ei ollut itselle tuttu, mutta aika merkillistä oli ettei isän tietoja ollut lapsen tiedoissa.


Noh, se siitä. Ens viikko on vika viikko. Tunteja tehtävänä enää rapiat 25h, eli aika lyhkäiseksi jää viimeinen puristus!