Neuvola 3/7
Kolmas viikko harkassa oli sattumoisin myös kv-viikko koululla. Joten viikon aikana piti käydä myös koululla pyörähtämässä oman kehittämistehtävän puitteissa.
Toinen viisikuisen perhe, jonka otin vastaan herätti huolta. Tämäkin perhe oli muuttanut paikkakunnalle töiden perässä aika vasta. Neuvolakäynnillä selvisi, että perheellä ei ole minkään näköistä tukiverkkoa täällä päin, vaan kaikki ystävät ja sukulaiset olivat jääneet usean sadan kilometrin päähän. Äiti oli yksin vo:lla lapsen kanssa ja keskustelimme asiasta paljon. Keräsin äidille paikkoja ja aikatauluja paikallisista perhekahviloista ja paikoista mistä tukea voi saada vauva-arkeen. MLL perhekummin kanssa perhe oli jo itse sopinut tapaamisesta. Tarjosin äidille mm. Ohjaamo Nupan tarjoamaa nuorten äitien vertaistukiryhmää yhteystietoineen, josta olin kuullut aiemmin koulussa ja neuvolassa nähnyt esitteen. Toivon, että äiti alkaa löytämään täältä päin itselleen kavereita...
Toisella äidillä oli ollut todella voimakasta pahoinvointia ja päänsärkyjä alkuraskaudessa. Hän oli saanut näihin avun akupunktiosta ja mehujäästä. Ohjasin häntä myös ibuprofeiinin käyttöön jos ei muut keinot auta, kunhan ei käytä lääkettä enää viimeisellä raskauskolmanneksella.
Ensimmäinen GDM-äitini oli kyllä aivan mahtava persoona. Kysyin heiltä suoraan, että jos teillä ei ole kiire niin nyt voidaan jutella sydämen kyllyydestä, sillä minullakaan ei ole mihinkään kiire ja niin me teimme. Puhuimme kaikki asiat läpi mitä mieleen tuli, kävimme läpi lomakkeet mitä he olivat täyttäneet, puhuimme mielialanvaihteluista ja asuntokaupoista. Vastaanoton jälkeen tuntui, että sain ehkä hiukan helpotettua äidin tuskaa GDM-diagnoosista ja siitä tuli itsellekin hyvä mieli.
Pelkillä rokotteilla käyjiä oli muutamia ja puhekontrolliin tuli myös eräs lapsi. Nämä käynnit ovat väkisin sellaisia, että ohjaajani on ollut paikalla. Minun olisi hyvin hankala vertailla kontrolliin tulevaa lasta, jos en ole itse nähnyt lasta aiemmin. Ei tullut vielä jatkoja puheterapiaan, hyvin oli kotikonstein menty eteenpäin. Varmuuden vuoksi tehtiin lähete valmiiksi jos tarve ilmaantuu.
Peva kerta oli jälleen, aiheena matkaeväät. Eli sisällöllisesti suuhygienistin osuus, perheen ravitsemus sekä päihde ja digiasiat. Kovasti oli mammoilla masut kasvaneet ja moni joutui kulkemaan vessassa aika tiheään. Seuraava peva sattuu ohjaajani lomaviikolle, mutta menen itse paikalle. Luovutan perheille omat terveiseni tällä kertaa, kun ne ovat valmiina. Jos vaikka sattuu etteivät viimeiselle kerralle pääse emmekä enää tapaa.
Viikonloppu on yhtä juhlaa ja jää varmaan taas kotihommat tekemättä! Jospa sitä saisi aikaiseksi viikolla sit tehdä ne siivoukset sun muut! Ensi viikkoon!
Pari- ja kolmekuiset kaverit
Nämä pienten tilliäisten tarkastukset alkavat olla jo tuttuja. Tässä vaiheessa lapsen tutkiminen ja pyörittely alkaa jo tulemaan selkärangasta ja ei ole välttämättä pakko katsoa runko-ohjelmasta kaikkea. 2kk ikäisille Rotateqin antaminenkin luonnistuu pääosin hyvin. Välillä sattuu eteen lapsi joka jemmaillee rokoteaineen suuhun ja pulauttaa sen vähän ajan päästä pois. Tämän viikkoinen parikuinen oli kyllä ihana hymykaveri, joka nieleskeli rokotteensa nätisti. Hänen kohdallaan mietittiin, että voidaanko rokotetta antaa, koska hän oli syntynyt ennen aikaisesti. Rotateqin voi antaa lapsille, jotka ovat syntyneet h25 jälkeen. Ja niin oli tämä meidänkin kaveri. Onneksi THL:n sivuilta löytyy tällainen nippelitieto, eikä kaikkea tarvitse muistaa ulkoa.Viisikuinen pyöriskelijä
Viikon aikana sattui tulemaan vastaan useampikin 5kk ikäinen muksu. Tämä oli mukavaa, koska sitä paremmin asiat jää päähän mitä enemmän tulee toistoja. Viisikuinen alkaa liikkumaan ihan eri tavalla kuin pienemmät mukelot ja lapsen tutkiminen muuttuu erilaiseksi kuin pari-/kolmekuisten. Eri tavalla pitää kiinnittää huomiota heijasteiden häviämiseen ja suojeluheijasteiden mahdolliseen tulemiseen. Erään 5kk ikäisen lapsen perhe oli muuttanut vasta paikkakunnalle ja meillä ei ollut lainkaan edellisestä neuvolasta tietoja saatavilla. Äiti toi tullessaan suostumuslomakkeen lapsen tietojen tilaamiseen ja keskusteluun meni enemmän aikaa. Äiti tuli kahden lapsensa kanssa, joten jaoimme työn ohjaajani kanssa. Minä hoidin 5kk ikäisen ja ohjaajani hoiti hänen isomman sisaruksensa. Omalta osaltani esititetojen kirjaaminen oli hiukan haasteellista, kun en kuullut kaikkea mitä ohjaajani äidin kanssa jutteli, koska tutkin samalla viisikuista lasta. Onneksi ohjaajani pystyi täydentämään kirjaukset puuttuvilta osin.Toinen viisikuisen perhe, jonka otin vastaan herätti huolta. Tämäkin perhe oli muuttanut paikkakunnalle töiden perässä aika vasta. Neuvolakäynnillä selvisi, että perheellä ei ole minkään näköistä tukiverkkoa täällä päin, vaan kaikki ystävät ja sukulaiset olivat jääneet usean sadan kilometrin päähän. Äiti oli yksin vo:lla lapsen kanssa ja keskustelimme asiasta paljon. Keräsin äidille paikkoja ja aikatauluja paikallisista perhekahviloista ja paikoista mistä tukea voi saada vauva-arkeen. MLL perhekummin kanssa perhe oli jo itse sopinut tapaamisesta. Tarjosin äidille mm. Ohjaamo Nupan tarjoamaa nuorten äitien vertaistukiryhmää yhteystietoineen, josta olin kuullut aiemmin koulussa ja neuvolassa nähnyt esitteen. Toivon, että äiti alkaa löytämään täältä päin itselleen kavereita...
Vuosikas touhottaja
Itsenäisesti sain tehdä 1v-tarkastuksen, joka meni vallan mainiosti. Paitsi sit ne rokotteet... :D... Lapsi rimpuili aika lailla ja taisinpa neulalla osua johonkin suoneen kun pulpahti verta piston jälkeen. Keskustelimme ohjaavan th:n kanssa rokottamisen tekniikoista ja im-pistojen aspiroimisesta. THL ohjeistaa, ettei rokottamisessa tarvitse lainkaan aspiroida ja tämä teetti minulle edellisessä harjoittelussa todella paljon työtä omaksua. Olen tottunut että kaikki lihaspistot aspiroidaan. No nyt en aspiroi kun näin on ohjeistettu ja hiljennän päänsisäisen nalkuttajan. Toisaalta aspiroidessa ei tee väärin, mutta lasten rokottamisessa on nopeus valttia. Mitä nopeammin (ja turvallisemmin) rokote on laitettu, sen mukavampi on lapselle, vanhemmalle ja rokottajalle. Toinen mietinnän aihe oli pitääkö ihoa venyttää, napata lihas näppeihin vai z-tekniikka. Keskustelimme asiasta myös oman ohjaajani kanssa ja lopputulemamme oli, että ei voi antaa yhtä ainoaa tapaa, koska se riippuu todella paljon myös rokotettavasta, minkälaisella tekniikalla saat T-U-R-V-A-L-L-I-S-E-S-T-I rokoteaineen menemään sille kuuluvaan paikkaan. Tiedostan, että lasten rokottamiseen tarvitsen harjoitusta ja käyn tilanteita mielessäni ennen ja jälkeen rokottamisen. Jospa tää joskus menis kohtuuvella :DKaksin aina kaunihimpi (vai kauheampi?)
Pääsin tekemään neuvolatarkastukset ihastuttaville 2v kaksosille. Voi että oli meillä vauhdikas vastaanottokäynti. Aivan ihana perhe! Onneksi olin varustautunut kirjaamaan asiat paperille ennen kuin otin heidät vastaan. Eihän siitä koneelle kirjaamisesta olisi mitään tullut, kun ei olisi lainkaan muistanut, että kumpi teki, mitä ja milloin... Kaksosten vastaanotto oli toden totta erilainen kokemus. Heti alkuun kysyin vanhemmilta, että haluavatko he että käydään asiat lapsi kerrallaan vai puhutaanko molemmista samaan aikaan. Vanhemmille passasi kummin vaan. Lähdimme liikenteeseen niin että minä kysyin ja vanhemmat vastasivat molempien lapsien osalta kysymyksiin. Tuli nopeasti A4 täyteen asiaa. Piti itselle kirjoittaa lapsen nimen viereen tuntomerkit vaivihkaa, että pysyin kärryllä kenestä vanhemmat puhuvat. Kaksosten tutkimisessa huomasin sen konkreettisesti miten eri tahtiin lapset kasvavat ja kehittyvät. Kaksosista toinen puhui paljon enemmän ja paremmin mitä toinen ja toinen kaksosista oli paljon ketterämpi liikkumaan ja kiipeilemään mitä toinen. Perheessä asiat toimivat todella hyvin ja sen näki lapsista. Molemmat vanhemmat olivat mukana neuvolakäynnillä ja he molemmat tuottivat tekstiä. Kaksoset olivat heidän esikoisensa ja nyt alkoi elämä hiukan tasaantumaan raskaan alun jälkeen. Lapsoset olivat nimittäin alkaneet nukkumaan täysiä yöunia heräämättä. Tiedän miten helpottavaa se on yhden lapsen kohdalla, niin en voi edes kuvitella niin suurta helpotuksen määrää kun se tapahtuu kaksosien kohdalla. Kirjaamisessa meni muuten yllättävän paljon aikaa, kun halusin tehdä kirjauksista molempien lapsien näköiset ilman selvää copy-pastemeininkiä. Meni ylitöiksi mut saapa sen sitten myöhemmin vapaana ottaa ;)Raskautuneet
Tällä viikolla sattui nämä raskaanaolevat olemaan samoilla viikoilla keskenään, h16+. Toinen äideistä oli hyvässä fyysisessä kunnossa oleva ensari ja toinen oli alkuraskauden sokerirasituksessa hirmuiset lukemat saanut ensari. Sokeriohjaus, SF-mitta ja sydänäänet tehtiin kimpassa ohjaajan kanssa, mutta muuten hoidin äidit ja isät yksin. Molemmilla äideillä oli puolisot mukana neuvolassa ja pääsimme hyvin juttelemaan tulevasta vauvasta, vanhemmuudesta, kodista, pesänrakennuksesta, ruokailuasioista jne.Toisella äidillä oli ollut todella voimakasta pahoinvointia ja päänsärkyjä alkuraskaudessa. Hän oli saanut näihin avun akupunktiosta ja mehujäästä. Ohjasin häntä myös ibuprofeiinin käyttöön jos ei muut keinot auta, kunhan ei käytä lääkettä enää viimeisellä raskauskolmanneksella.
Ensimmäinen GDM-äitini oli kyllä aivan mahtava persoona. Kysyin heiltä suoraan, että jos teillä ei ole kiire niin nyt voidaan jutella sydämen kyllyydestä, sillä minullakaan ei ole mihinkään kiire ja niin me teimme. Puhuimme kaikki asiat läpi mitä mieleen tuli, kävimme läpi lomakkeet mitä he olivat täyttäneet, puhuimme mielialanvaihteluista ja asuntokaupoista. Vastaanoton jälkeen tuntui, että sain ehkä hiukan helpotettua äidin tuskaa GDM-diagnoosista ja siitä tuli itsellekin hyvä mieli.
Extrahommelit
Tällä viikolla oma ohjaajani oli pois osan viikkoa yllättäen ja meni suunnitelmat vähän uusiksi. No se ei vauhtia toki hidastanut, päin vastoin :D hommaa riitti ja pääsi tekemään asioita. Pääsin jälleen joukkopapaseulontoja tekemään. Ei vieläkään kohdunnapukat antautuneet, tosin asiakaskunta oli iäkkäämpää mitä edellisellä kerralla. Näytteet tuli kuitenkin otettua. Vastaan tuli jopa kaksi sellaista, jolle oli tehty kohdunpoisto! Onneksi tuli, koska ei muuten olisi tullut puheeksi, että silloin näytteenottaminen on vähän erilaista.Pelkillä rokotteilla käyjiä oli muutamia ja puhekontrolliin tuli myös eräs lapsi. Nämä käynnit ovat väkisin sellaisia, että ohjaajani on ollut paikalla. Minun olisi hyvin hankala vertailla kontrolliin tulevaa lasta, jos en ole itse nähnyt lasta aiemmin. Ei tullut vielä jatkoja puheterapiaan, hyvin oli kotikonstein menty eteenpäin. Varmuuden vuoksi tehtiin lähete valmiiksi jos tarve ilmaantuu.
Peva kerta oli jälleen, aiheena matkaeväät. Eli sisällöllisesti suuhygienistin osuus, perheen ravitsemus sekä päihde ja digiasiat. Kovasti oli mammoilla masut kasvaneet ja moni joutui kulkemaan vessassa aika tiheään. Seuraava peva sattuu ohjaajani lomaviikolle, mutta menen itse paikalle. Luovutan perheille omat terveiseni tällä kertaa, kun ne ovat valmiina. Jos vaikka sattuu etteivät viimeiselle kerralle pääse emmekä enää tapaa.
Viikonloppu on yhtä juhlaa ja jää varmaan taas kotihommat tekemättä! Jospa sitä saisi aikaiseksi viikolla sit tehdä ne siivoukset sun muut! Ensi viikkoon!
👍
VastaaPoista