Neuvola 2/7

Nyt tuntuu, että onneksi tää neuvolaharkka on 7 viikkoa pitkä. Neuvolassa tulee niiiiiiin monta erilaista tarkastusta ja yritäs tässä sitten pitää lukua siitä, että olet kaikkea päässyt näkemään ja tekemään. Jo alusta asti aloin onneksi kirjoittamaan kalenteriin ylös, mitä tarkastuksia olen päässyt seuraamaan/tekemään niin pysyy etes pikkasen kärryllä tässä hommassa. Ihanaa Kajaanissa on se, että sama terveydenhoitaja hoitaa perheen raskausajasta lapsen 6v tarkastukseen saakka, jos perhe ei muuta tuona aikana muualle. Mutta mennäänpä sit näihin hommiin mitä tuli vastaan tokalla viikolla...

Raskauden ensimmäinen käynti terkkarilla

Ekalla terkkakäynnillä plussaamisen jälkeen vasta raskautuneet asiakkaat saavat hirveän tietopaketin sulateltavaksi ennen ensimmäistä ultraa. Jo raskaaksi tulosta ilmoittaessaan he saavat puhelimessa istua tovin ja terkka kyselee pitkän litanian asioita, ennen kuin on asiakasta nähnytkään. Ekan käynnin aikana käydään vielä kaikki perusasiat läpi, täytetään äitiysneuvolakorttiin perustiedot, puhutaan ravitsemuksesta raskausaikana, hampaiden hoidosta raskausaikana, päihteistä, lääkityksistä, vitamiinilisistä, liikunnasta ja elämäntavoista yleensä. Selvitetään perheen halukkuus seulontatutkimuksiin, mahdolliset edelliset raskaudet, synnytykset tai keskeytyneet/keskeytetyt raskaudet ja tietenkin jutellaan yleisesti fiiliksistä mitä plussaaminen on tuonut, onko raskaus odotettu, odottamaton, toivottu vai mikä tilanne on ollut ennen raskautumista. 

Ensimmäinen vastaani tullut raskauden ensikäynnin asiakas oli jo useamman lapsen saanut äiti. Sovimme ohjaajan kanssa, että hän ottaa vetovastuun tästä käynnistä, koska tämä oli minulle ensimmäinen raskauden alkukäynti ja tietomäärä tuntui äkikseltään valtavalta itsellä handlata. Asiakkaalla oli taustalla myös vuosien aikana muutama keskenmeno, joiden ajankohtaa asiakas ei sattunut muistamaan. Asiakkaan ohjaaminen oli toisaalta ehkä helpompaa, koska hänellä oli kokemusta jo useammasta raskaudesta ja synnytyksestä. Edellisestä synnytyksestä oli pari-kolme vuotta aikaa. Vastaanotto sujui rattoisasti asiakkaan "joo-joo-tiedän-tiedän"-asenteesta huolimatta. Tuntui, että osaan kysymyksistä saatiin sellaiset vastaukset kuin mitä odottava äiti odotti meidän haluavan, eikä niinkään totuuden mukaisia vastauksia. Häkämittariin puhallutimme äidin ja annoimme hänelle ohjausta tupakoinnin vaikutuksista sikiöön raskausaikana. En tiedä antoiko asiakas ohjauksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vai ottiko hän meidät tosissaan... Lopputuntuma jäi haljuksi ja jäin miettimään heidän perheensä tilannetta... Kauniin kuvan äiti osasi siitä maalata, mutta mikä onkaan totuus suljettujen ovien takana...?

Meille tuli eräs perhe jatkoja varten lääkärin vo:lta. Kyseessä oli nuori G1P0, joka oli turistiviisumilla Suomessa. Meillä ei siis ollut yhteistä kieltä. Tulevan lapsen isä oli suomalainen, mutta silti meillä oli tulkkaus. Lääkäri oli todennut kohdunsisäisen raskauden ja selvittelimme asiakkaan kanssa jatkoseurontoja neuvolassa. Haasteellisinta tilanteessa oli se, että odottavalla äidillä ei ollut oleskelulupaa Suomeen ja tulevan lapsen isä ei ollut töissä. Laskuhan niistä jokaisesta neuvolakerrasta, lääkärikäynnistä ja laboratoriossa käynnistä tulee. Lisäksi tilanteen teki omituiseksi se, että pariskunnan suurin huoli oli, että saavatko he harrastaa seksiä raskausaikana. Muut asiat tuntuivat toissijaisilta... Olivathan he nuoria, mutta silti... 

H15, H19 ja voihan pikkutilliäiset

Hoidin itsenäisesti toisen terveydenhoitajan pari odottavaa äitiä, oman ohjaajani ollessa koulutuksissa koko päivän. Raskausrutiinit (RR, pissa + pelit ja vehkeet) onnistui jo toden totta rutiinilla, mutta voi että sitä sydänäänten kuuntelua. Onneksi th opasti miten noilta viikoilta saa tällättyä dopplerin oikeaan kohtaan ja miten sitä kannattaa liikutella, että saa napattua pikkutilliäisen sykkeen kuuluviin. Sanoin äideille, että ensimmäistä kertaa yritän kalastella näin pienillä viikoilla olevia kuuluville, ettei kannata säikähtää jos en niitä löydä. Toinen äiti naurahti ihanasti, että voi etsitään sitten yhdessä. Mutta koska olin saanut hyvät ohjeet niin sain sydänäänet kuuluviin heti. Voi sitä onnistumisen tunnetta! Pääsin myös käyttämään opittua tietoa, kun asiakkaalla oli kysymyksiä raskauden aikana ilmaantuneista vaivoista. Mitä en tiennyt, sanoin että kysytään vielä varmistus th:lta kunhan hän tulee takaisin huoneeseen. Oikeita asioita olin puhunut 😊

H26, SF-kontrolli ja kotikäynti

Pääsin hoitamaan itsenäisesti raskausviikolla 26 olevan äidin. Raskausrutiinit, viikkopainonnousu ja muut temput tuntuivat jo helpoilta. Äiti muisti minut perhevalmennuksesta ja sen tuoma tuttuus helpotti vastaanottotilannetta. Äiti oli todella hyvin ottanut asioista selvää itsekin, mutta hänellä oli maalaisjärkeä ja osasi ajatella asioita stressaamatta liikaa. Hän esitti paljon kysymyksiä ja pohti asioita myös vo-käynnillä. Raskaus oli saatu aikaan lapsettomuushoitojen avulla ja oli siis todella toivottu raskaus. Koulussa puhuimme jonkin verran lapsettomuushoitojen kautta raskautuneiden hoitamisesta ja niiden erityispiirteistä. Jotkut äidit voivat olla hyvin vainoharhaisia, hätäileviä ja stressaavia raskauden aikana, varsinkin jos takana on ollut useita keskenmenoja. Ihanaa oli huomata, että tämä ei kuitenkaan koske kaikkia. Hoitamani äiti oli hyvin järkevä, avoin ja tietoinen asioista liikaa stressaamatta.

Olin hoitanut jo edellisellä viikolla äitiä, jonka SF-mitassa käyrän mukaan oli tapahtunut taitos. Varasimme tuolla käynnillä hänelle kontrolliajan ja hän tuli taas käymään. Oma SF-mitan ottamiseni vaatii todellakin harjoittelua, vaikka se ei paljon ohjaajan mitasta heittänytkään. Mutta pienikin mittavirhe voi aiheuttaa turhaa harmia ja huolta vaikka mikään ei olisikaan hätänä. Varasimme taas viikon päähän ajan ja seuraamme SF-mitan kehittymistä.

Pääsin mukaan ennakoivalle kotikäynnille. Kyseessä oli geminiraskaus toissynnyttäjällä. Tarkoitus olisi ollut, että perhetyöstä olisi ollut työntekijä mukana, mutta hän oli sairastunut. Menimme silti käymään perheen luona (soitettiin toki etukäteen), koska geminiraskaudet hoidetaan tarkoin äitiyspolin kontrollein ja ohjaajani halusi tavata äidin, jotta pysyy itse kärryillä siitä missä mennään. Raskaus oli edennyt jo viikoille 36+ ja äidin liikkuminen oli jo aika hankalaa. Hänellä oli ollut jo jonkin verran supisteluja ja hän mietti kovasti, että jos tulevan viikonlopun aikana kipua tulee jälleen, mitä hänen pitää tehdä. Odottaa seuraavalle äippäpolin käynnille vai voiko lähteä sairaalaan. Kehotimme painokkaasti soittamaan synnytyssaliin jos supistuksia tulee tai verenpaineet nousevat. Hänellä oli ollut korkeita verenpaineita aiemmin ja jätimme hänelle neuvolan verenpainemittarin lainaan. Pääsin myös tekemään ulkotutkimuksen ja kuuntelemaan kaksosten sydänäänet. Lisäksi puhuimme imetyksestä, arjen muuttumisesta ja tukiverkosta. Kovasti jäi jännittämään käynnin jälkeen, että syntyykö lapsoset tulevan viikonlopun aikana.

Äippäloma ja rentoutuminen

Eräs äiti tuli neuvolakäynnille lapsensa kanssa ja teimme heille 5v tarkastuksen ja samalla hoidimme äidin raskausasioita eteenpäin. Olin tavannut äidin jo edellisellä viikolla ja mukava oli tavata uudelleen. Äiti oli jäänyt äitiyslomalle edellisellä viikolla ja hänestä huokui rento ja mukava fiilis, nyt kun ei tarvinnut enää murehtia työasioita. Hänen kohdallaan huomasin työelämän raadollisuuden varsinkin hoitoalalla. Teetetään hirveitä määriä työtunteja, sijaisia ei ole ja jos itse sairastut, esimies vaatii työntekijän etsivän itselleen sijaisen. Missä vaiheessa homma on mennyt tähän? Edellisviikon käynnillä äiti oli todella väsynyt tilanteeseen ja jäi mielellään äitiyslomalle. Nyt vastaanotolla oli sädehtivä odottava äiti.

3kk, 8kk ja 1v 4kk lapsosia

Tämän viikon kolmikuisten tarkastukset alkoivat jo tuntua tutuilta ja tein niitä itsenäisesti. Käsi tottuu jo lapsen tutkimiseen ja käsittelyyn. Alkaa jo muistamaan mitkä kaikki seikat on lapsessa huomioitava tässä vaiheessa ja miksi mitäkin tutkitaan. Olen huomannut, että musta tulee se terkkari joka selittää juurta jaksaen vanhemmille kaiken mitä teen, miksi niin teen ja mitä lapsesta tutkitaan. Vielä ei ole tullut vastaan vanhempia jotka eivät tietoa olisi halunneet ottaa vastaan, ainakaan kukaan ei ole päin naamaa mitään sanonut 😅.

Kahdeksankuisen lapsosen tarkastus oli vähän erilainen mitä aikaisemmat muutamat mitä on tullut vastaan. Kyseessä oli maahanmuutajataustainen perhe ja käytössämme oli tulkkaus. Tarkastuksen jälkeen jäin miettimään paljon lapsen puheenkehityksen arviointia monikielisissä perheissä. Varsinkin niissä, missä perheen äidinkieli ei ole suomenkieli. Miten voi ammattilaisena luotettavasti arvioida lapsen puheenkehittymistä, kun et ymmärrä sanaakaan mitä vanhempi sanoo, saati että ymmärtäisit mitä sanoja lapsi tapailee. Puhuimme tästä myös ohjaajani kanssa ja pitkälti lapsen puheenkehityksen arviointi jää siihen, miten vanhemmat sen näkevät ja meidän pitää ammattilaisena luottaa vanhemman sanaan.

Reilun vuosikkaan viikarin tarkastuksessa tulee erityisesti esille päivähoidon aloitus ja vanhempien töihin palaaminen. Joissain perheissä toki vanhemmat ovat palanneet töihin jo aiemminkin, mutta paljon päivähoitoasiat ja töihinpaluu puhuttaa tässä vaiheessa. Välillä saa lukea ihania tiedonsiirtokaavakkeita päivähoidosta, missä lasta on ihanasti kuvailtu ja välillä on tullut vastaan lomakkeita, missä lasta kuvataan sanoilla jotka eivät puhtaasti ole positiivissävytteisiä. Mietin, että vaikka kuinka haastava lapsi olisi hoidossa, miksi siihen lappuun ei voi kirjoittaa lapsesta positiivisyyden kautta, vaikka haasteenpaikat mainitsisikin?

Lapsen painokontrolli

Jo edellisessä harjoittelussa lapsen painonousun kontrollointi tuli tutuksi ja nyt mukavasti on tullut jatkumoa tähän. Neuvolassa olen ollut mukana myös lapsen painokontrollissa, kun lapsen painon kehitys ei ole lähtenyt vielä kunnolla käyntiin. Pääsin taas antamaan imetysohjausta, myös lisämaitojen antamiseen ohjausta (lapsentahtinen pulloruokinta) ja vauva-arkeen tottumisesta ja oppimisesta puhuttiin paljon. Monille ensisynnyttäjille tulee yllätyksenä lapsen sitovuus ja se voi myös kuormittaa jos asiaa ei ole miettinyt jo raskausaikana. Ne pienet tirriäiset ovat täysin riippuvaisia aikuisen huolenpidosta eivätkä selviäisi ilman. Onko ne odottavan äidin hormonit jotka aiheuttavat sen vaaleanpunaisen unelman vauva-arjesta? Entäs sitten kun se ei olekaan vaaleanpunaista ja ihanaa? Mitäs sitten kun itse väsyy lapseensa? Onko se normaalia? Kyllähän me ammattilaisina tiedämme, että se on, mutta miten saat sen iskostettua äidin mieleen?

Muuta kivvaa!

Kävimme ohjaajani kanssa tutustumassa Katajaiseen. Katajainen on ryhmämuotoista päivätoimintaa perheille, joilla on haasteita vanhemmuuden, lapsiperhearjen tai päihteiden kanssa. Vanhemmilla voi olla esimerkiksi masennusta, joka vaikeuttaa arjen pyörittämistä. Toimintaa on kolmena päivänä viikossa ja perhe sitoutuu toimintaan 10 viikon jaksoksi. Katajaisessa on kolme työntekijää, sosiaalityöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja ja perhetyöntekijä. Toiminta on eräänlaista perhekuntoutusta kodinomaisessa ympäristössä. Kuulimme ihania tarinoita perheistä, jotka ovat saaneet apua toiminnasta. 

Innolla odotan seuraavaa viikkoa ja tulevaa perhevalmennuskertaa johon pääsen mukaan! Seuraavalla viikolla on myös ohjelmassa kehittämistehtävän käyntiin polkaisu, joka lohkaisee osan yhtä harkka päivää. Mitäpä sitä ei opintopisteiden eteen tekisi 😂