Tyyntä myrskyn edellä?
Kolmas harkkaviikko oli yllättäen paljon hiljaisempi kuin edellinen. Äidit ja vauvat toipuivat hyvin ja heidät päästettiin tasaiseen tahtiin kotiin. Viikon aikana mietin tavoitteitani ja erityisesti terveydenhoitajan menetelmiä. Tunneilta kirkkaimpana mielessä on ollut huolen puheeksiottaminen, vaikka yhdelläkään perheellä ei tällä viikolla ole ollut tilanteita, joista erityistä huolta olisi herännyt. Jotenkin näissä viimeisissä harkoissa menee entistä enemmän tavoitteet edellä. Onneksi harkkapaikassa ollaan todella ymmärtäväisiä tämän suhteen, niin kuin olen tainnut aikaisemminkin sanoa.
Tällä viikolla mielen päällä on ollut jatkotutkimukset ja niiden tarpeen tunnistaminen sekä hoidon suunnittelu. Erään perheen kohdalla kotiin lähtö oli ollut pariin kertaan todella lähellä, mutta aina ilmeni seikkoja jotka siirsivät kotiutumista. Tarvittiin lisätutkimuksia ja aina kotiin lähtö vain siirtyi seuraavaan päivään. Pääsin mm. seuraamaan sydämen ultraäänitutkimusta ja vauvan EKG:n ottoa. Onneksi tutkimusten löydökset eivät vaatineet enempää toimenpiteitä, vaan lääkärit valitisivat seurantalinjan ja perheelle varattiin kontrollikäynti vauvan vähän kasvettua. Jatkoja eri perheille tuli tällä viikolla imetyspoliklinikalle, synnytyspelko-kätilön vastaanotolle ja lastenlääkärille sydämen ultraan.
Osastolla on käytössä synnytys-VAS kysely, joka toimii samalla tavalla kuin kipu-VAS. Eli äidiltä kysytään kotiutumiskeskustelussa hänen synnytyskokemuksestaan asteikolla 1-10, 1 ollen kaikista huonoin ja 10 kaikista paras. Jos äiti vastaa 4 tai vähemmän, hänelle suositellaan ja tarjotaan jatkokäyntiä syte-polille (=synnytyspelko poli). Edellisellä viikolla kotiuttamani äiti antoi "miltei 10" VAS-kyselyssä, mutta tällä viikolla eräs äiti antoi arvosanan 4. Ohjaajani oli aamuvuorossa ja kotiutti perheen ja keskustelimme siitä miksi tämän äidin synnytys-VAS oli niin alhainen. Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä. Äiti oli esitietokaavakkeeseen laittanut toiveiksi riittävän kivunlievityksen ja että synnytystä ei pitkitettäisi tarpeettomasti. No, ei menny ihan niinkuin äiti oli toivonut... Onneksi äiti ja vauva saatiin kotikuntoisiksi ja heille tarjottiin apua jatkoon.
Olin yhden iltavuoron tehnyt tyhjällä osastolla. Keksin kyllä itselleni tekemistä, tai paremminkin toteutin opettajan toiveen ja ideoin luokkakaverini kanssa muutamia caseja tuleville terkkariopiskelijoille. Mietimme casejen tilanteet valmiiksi luokkakaverin kanssa ja jatkoin caset iltavuorossa loppuun. Koska meillä ei ollut potilaita, käytin aikaa casejen suunnitteluun runsaasti. Luin talon ohjeita, tietokantoja, käypä hoito-suosituksia ja lakipykäliä. Sain siis taiottua tästä oppimiskokemuksen itselleni 😊. Tuli samalla kerrattua tärkeitä asioita, joita tulee varmasti loppu harjoittelun aikana vastaan. Kävin jopa synnärillä pyörähtämässä ja hakemassa sieltä inspiraatiota. Toivottavasti caset eivät ole liian haastavia tai liian helppoja. Pohdittavaa ja pyöriteltävää niissä ainakin on. Sori 15S! 😂
Tyhjän osaston iltavuoron jälkeen ei seuraava aamuvuoro alkanut yhtään vilkkaammin. Yksi perhe oli osastolle tiensä löytänyt ja kätilöt ehdottivat, jos menisin käymään äippäpolilla tämän päivän. Mullehan se passasi ja voi pojat mikä päivä!! Harmitti, että piti lähteä aikaisemmin töistä, kun olin sopinut haastattelun rekryyn iltapäiväksi.
Päivän aikana pääsin näkemään kolposkopian, joka tehtiin lapsettomuushoitojen selvittelyiden vuoksi. Skopioita olen aiemmin nähnyt, mutta silloin tähysteltiin vähän eri paikasta 😉 Nyt pääsin näkemään kohdun sisältä päin, ja jopa hoksasin mitä näin! Tuban aukot tunnistin! Pääsin mukaan myös näytteen ottoon portiolta. Asiakas tuli polille, koska papa-näytteessä oli nähtävillä muutos ja lääkäri otti kohdunsuulta nyt koepalan. Vuolaita kiitoksia saatiin koko porukka kun olimme rauhallisia ja kerroimme asiakkaalle mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Ja ihan vaan että ei olisi tylsää tullut, pääsin seuraamaan kierukan laittoa ja toisessa kierukan laitossa sain toimia assistenttina. Olihan se aika mahtava fiilis kun sai pitää instrumentteja paikallaan ja ohjata asiakasta rentoutumaan ja hengittämään. Tuhat kiitosta polin hoitajille ja lääkäreille, jotka ottivat opiskelijan vastaan pyytteettömästi ja ihanasti opastaen ja kertoen 💗 Kyselin kätilöitä heidän kokemustaan lapsettomuushoitojen määrästä, ovatko ne lisääntyneet viime vuosina. Heidän mututuntumansa oli, että ne toden totta ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Eräs kätilö sanoi, että kun hän aloitti kymmenen vuotta sitten, lapsettomuushoitoasiakkaita oli viikossa vain muutama hassu. Nyt niitä on miltei päivittäin ja useita. Syitä tähän pohdiskelin vielä kotona, mutta siitä tulisi ihan liian pitkä pohdinta tänne blogiin 😄
Uusiavanhoja juttuja mitä tuli vastaan kolmannella viikolla olivat PICO-laite, kuulontutkiminen, kohdunpainaminen ja imetysohjaus. Ei onneksi ollut kolmatta päivää tyhjä osasto! Päivän päätteeksi esittelin vielä hankeopintoihin liittyen skotlantilaiselle vaihto-opiskelijalle lasten osaston, keskolan, lasten polin ja synnytysosaston. Hänellä alkaa pian miltei kolmen kuukauden rutistus vieraassa maassa! Good Luck!
Viikon kruunasi keskustelu apulaisosastonhoitajan kanssa, hän halusi keskustella meidän opiskelijoiden kanssa harjoittelun sujumisesta, saamastamme ohjauksesta ja havainnoistamme harjoittelun aikana. Vannoutuneena imetysasiantuntijana häntä eritoten kiinnosti imetysohjauksen laatu osastolla. Saimme hyvän keskustelun aikaiseksi myös osaston kehittymisestä vauvamyönteisyyden saralla. Olen itse ollut kyseisellä osastolla kahteen otteeseen potilaana ja silloin ei ihokontaktista puhuttukaan. Paljon on siis jo pelkästään viidessä vuodessa menty eteenpäin!
Osastolla on käytössä synnytys-VAS kysely, joka toimii samalla tavalla kuin kipu-VAS. Eli äidiltä kysytään kotiutumiskeskustelussa hänen synnytyskokemuksestaan asteikolla 1-10, 1 ollen kaikista huonoin ja 10 kaikista paras. Jos äiti vastaa 4 tai vähemmän, hänelle suositellaan ja tarjotaan jatkokäyntiä syte-polille (=synnytyspelko poli). Edellisellä viikolla kotiuttamani äiti antoi "miltei 10" VAS-kyselyssä, mutta tällä viikolla eräs äiti antoi arvosanan 4. Ohjaajani oli aamuvuorossa ja kotiutti perheen ja keskustelimme siitä miksi tämän äidin synnytys-VAS oli niin alhainen. Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä. Äiti oli esitietokaavakkeeseen laittanut toiveiksi riittävän kivunlievityksen ja että synnytystä ei pitkitettäisi tarpeettomasti. No, ei menny ihan niinkuin äiti oli toivonut... Onneksi äiti ja vauva saatiin kotikuntoisiksi ja heille tarjottiin apua jatkoon.
Olin yhden iltavuoron tehnyt tyhjällä osastolla. Keksin kyllä itselleni tekemistä, tai paremminkin toteutin opettajan toiveen ja ideoin luokkakaverini kanssa muutamia caseja tuleville terkkariopiskelijoille. Mietimme casejen tilanteet valmiiksi luokkakaverin kanssa ja jatkoin caset iltavuorossa loppuun. Koska meillä ei ollut potilaita, käytin aikaa casejen suunnitteluun runsaasti. Luin talon ohjeita, tietokantoja, käypä hoito-suosituksia ja lakipykäliä. Sain siis taiottua tästä oppimiskokemuksen itselleni 😊. Tuli samalla kerrattua tärkeitä asioita, joita tulee varmasti loppu harjoittelun aikana vastaan. Kävin jopa synnärillä pyörähtämässä ja hakemassa sieltä inspiraatiota. Toivottavasti caset eivät ole liian haastavia tai liian helppoja. Pohdittavaa ja pyöriteltävää niissä ainakin on. Sori 15S! 😂
Äitiys- ja naistentautien poliklinikka
Tyhjän osaston iltavuoron jälkeen ei seuraava aamuvuoro alkanut yhtään vilkkaammin. Yksi perhe oli osastolle tiensä löytänyt ja kätilöt ehdottivat, jos menisin käymään äippäpolilla tämän päivän. Mullehan se passasi ja voi pojat mikä päivä!! Harmitti, että piti lähteä aikaisemmin töistä, kun olin sopinut haastattelun rekryyn iltapäiväksi.
Päivän aikana pääsin näkemään kolposkopian, joka tehtiin lapsettomuushoitojen selvittelyiden vuoksi. Skopioita olen aiemmin nähnyt, mutta silloin tähysteltiin vähän eri paikasta 😉 Nyt pääsin näkemään kohdun sisältä päin, ja jopa hoksasin mitä näin! Tuban aukot tunnistin! Pääsin mukaan myös näytteen ottoon portiolta. Asiakas tuli polille, koska papa-näytteessä oli nähtävillä muutos ja lääkäri otti kohdunsuulta nyt koepalan. Vuolaita kiitoksia saatiin koko porukka kun olimme rauhallisia ja kerroimme asiakkaalle mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Ja ihan vaan että ei olisi tylsää tullut, pääsin seuraamaan kierukan laittoa ja toisessa kierukan laitossa sain toimia assistenttina. Olihan se aika mahtava fiilis kun sai pitää instrumentteja paikallaan ja ohjata asiakasta rentoutumaan ja hengittämään. Tuhat kiitosta polin hoitajille ja lääkäreille, jotka ottivat opiskelijan vastaan pyytteettömästi ja ihanasti opastaen ja kertoen 💗 Kyselin kätilöitä heidän kokemustaan lapsettomuushoitojen määrästä, ovatko ne lisääntyneet viime vuosina. Heidän mututuntumansa oli, että ne toden totta ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Eräs kätilö sanoi, että kun hän aloitti kymmenen vuotta sitten, lapsettomuushoitoasiakkaita oli viikossa vain muutama hassu. Nyt niitä on miltei päivittäin ja useita. Syitä tähän pohdiskelin vielä kotona, mutta siitä tulisi ihan liian pitkä pohdinta tänne blogiin 😄
Uusiavanhoja juttuja mitä tuli vastaan kolmannella viikolla olivat PICO-laite, kuulontutkiminen, kohdunpainaminen ja imetysohjaus. Ei onneksi ollut kolmatta päivää tyhjä osasto! Päivän päätteeksi esittelin vielä hankeopintoihin liittyen skotlantilaiselle vaihto-opiskelijalle lasten osaston, keskolan, lasten polin ja synnytysosaston. Hänellä alkaa pian miltei kolmen kuukauden rutistus vieraassa maassa! Good Luck!
Viikon kruunasi keskustelu apulaisosastonhoitajan kanssa, hän halusi keskustella meidän opiskelijoiden kanssa harjoittelun sujumisesta, saamastamme ohjauksesta ja havainnoistamme harjoittelun aikana. Vannoutuneena imetysasiantuntijana häntä eritoten kiinnosti imetysohjauksen laatu osastolla. Saimme hyvän keskustelun aikaiseksi myös osaston kehittymisestä vauvamyönteisyyden saralla. Olen itse ollut kyseisellä osastolla kahteen otteeseen potilaana ja silloin ei ihokontaktista puhuttukaan. Paljon on siis jo pelkästään viidessä vuodessa menty eteenpäin!
Kommentit
Lähetä kommentti