HS, KS, ES, PH, IUGR, SAG ja muut kirjainyhdistelmät

Niin kuin arvelin niin toisella viikolla alkaa olla jo paremmin kärryillä osaston sielunelämästä. Alkaa muistamaan mitä kaikki lyhenteet raporttilistalla ja kertomuksissa tarkoittaa ja miten ne täytyy huomioida hoidossa. Otsikon kolme ensimmäistä ovat lyhenteitä, jotka on huomionarvoisia synnytäneen äidin hoidossa ja neljäs kertoo, että huoneessa on toinenkin ruokailija äidin lisäksi. IUGR ja SAG tuli tutuiksi jo perhehoitotyön kurssilla ja nehän kertoo vauvasta.

Viikkoon sisältyi paljon ohjaamista. Pääsin ohjaamaan imetysasioissa, talvivauvan hoidossa ja syntymäpahkan huomioimisessa vauvaan hoitaessa. Imetysohjaamisessa pääsin kertomaan ja auttamaan pakkaantuneiden rintojen hoidossa ja paketoitiin tissejä kaalinlehdillä, joista oli äidille suuri apu. Ohjasin myös vauvan hoidossa osastolla, miten ja miksi silmiä ja napaa pitää puhdistaa ja mitä merkkejä voi olla jos jommat kummat tulehtuu. Ohjaukseen lisähaastetta toi yhden perheen kohdalla kielimuuri. Vanhemmista isä puhui sujuvammin suomea, mutta äidin kohdalla sai miettiä miten asiat selittää jotta äiti varmasti ymmärtää. Mieleenpainuvin ohjaus oli kun ensimmäistä kertaa isäksi tullutta isukkia ohjasin vauvan pyllyn pesuun. Hyvinhän se meni, vaikka isää vauvan käsittely jännittikin. Mekoniumit aiheuttivat vain päänvaivaa kun ei meinannut pieni pylly puhdistua millään.

Käden taidoista pääsin harjoittelemaan kohdun painamista, ktg käyrän laittoa ja tulkintaa. Ohjaajaksi sattui ihana kätilö, jonka kanssa yhdessä katsottiin, että mitkä kaikki merkit tulee täyttyä käyrällä, jotta voidaan sanoa käyrää luotettavaksi. Päällimmäiseksi jäi mieleen, että älä lopeta käyrää kesken supistuksen, vaan käyrän voi lopettaa kun supistuksesta on vähintään minuutti mennyt, jotta nähdään luotettavasti miten vauvan sydänäänet käyttäytyvät supistuksen jälkeen. Mahdollisuus olisi ollut kestokatetrin laittamiselle, mutta suosiolla jäin passariksi, koska en edes muista milloin viimeksi olisin naista katetroinut. Miesten katetrointi on yllättävän paljon helpompaa kuin naisten 😅

Vähän oli uudenaikaisemmat vehkeet meillä (kuva Pixabay)

Viikon lopuksi meillä oli väliarviointi ja mietiskelin viikon aikana tavoitteitani ja miten olin niihin nähden pärjännyt. Eniten ehkä koin edistyneeni perheen voimavarojen tunnistamisessa. Viikon aikana kohdalleni nimittäin osui perhe, joka oli muutama vuosi takaperin menettänyt lapsen perinnölliseen sairauteen. Uuden vauvan kohdalla sairaudesta ei ollut pelkoa, mutta totta kai se vaikutti äidin mielialaan ja mietteisiin. Kävin pitkiä keskusteluja äidin kanssa menehtyneestä lapsesta, lapsiperheen arjesta, tukiverkosta, imetyksestä ja äitinä olemisesta. Huolta minulla ei perheen tilanteesta herännyt keskustelujen jälkeen. Vaikka taustalla oli traaginen menetys, äiti oli luottavaisin mielin uuden vauvan kanssa ja tukiverkko oli kunnossa. Toinen perhe jonka kohdalla mietittiin voimavaroja ja varsinkin varhaista vuorovaikutusta oli nuori yksin lapsen saanut äiti päihdetaustalla, jolla ei oikein meinannut vauvan hoitaminen lähteä käyntiin. Heille hoitajat hankkivat moniammatillisesti apua ja perhe kotiutui ensikotiin. Toivon kaikkea hyvää ja enkeleitä matkaan tälle pienelle perheelle, vaikka en heitä paljoa hoitanutkaan.

Päiväni synnärissä

Kuva pixabaysta, ei ole autentti harkkatilanne 😅

Eräässä iltavuorossa synnäriltä kävi kätilö osastolla ja kysyin häneltä, että mikä siellä on tilanne. Juuri silloin ei ollut mitään ihmeitä tiedossa, mutta hän kehotti aina ennen vuoron alkua käymään synnärillä kysymässä. Minähän tein työtä käskettyä ja jo toisena päivä tärppäsi. Aamuksi oli suunniteltu sektio, johon pääsin mukaan. Kävin kysymässä ensimmäisenä perheeltä, passaako tulla mukaan ja he epäröimättä antoivat luvan. Pääsin tekemään kätilön vanavedessä valmisteluita sektiota varten ja lopuksi pojottamaan salin nurkkaan. Kokemus oli hyvin avartava. On se vaan iso leikkaus. Gynekologi joutui käyttämään hiukan rajujakin otteita, jotta hän pääsi kohtuun asti käsiksi. Tämä sektio oli nimittäin äidille toinen ja arpikudosta oli muodostunut reilummanlaisesti. Elektiivisen sektion indikaationa oli äidin perussairaus, joka esti ponnistamisen. Vauvan saavuttua maailmaan hänet annettiin suoraan tutkimisen jälkeen isälle ihokontaktiin. Vauvalle annettiin äidin pumppaamaa maitoa ruiskusta ennen kuin sain hänet auttaa äidin rinnalle heräämössä. Pääsin myöhemmin hoitamaan samaa perhettä osastolla ja ihanasti tuli jatkuvuutta hoidolle. Sain jopa kehut äidiltä, kun poistin häneltä kanyylin, haavasidoksen ja katetrin. Olin ollut kuulema niin hellävarainen, että hän ei tuntenut kanyylin ja katetrin ottoa. Kysyi vain "ai otitko sä sen jo pois?". Sydäntä lämmitti myös äidin kommentti "olet kyllä oikella alalla". Tällä perheellä oli asiat kunnossa ja isommat sisarukset odottivat innolla äitiä ja pientä sisarusta kotiin.

Pääsin tuon synnäripäivän aikana myös alatiesynnytykseen mukaan. Äiti mietti hetken haluaako opiskelijaa mukaan, mutta antoi lopulta luvan. Kyseessä oli ensisynnyttäjä, jota jännitti synnytys kovasti. Hän ei halunnut ylimääräistä kivun lievitystä ja hän halusi tietää kaikesta perusteellisesti kaiken. Miksi oksitosiinia annettaisiin? Voiko se vaikuttaa vauvan sydänääniin? Hän oli raskauden aikana etsinyt paljon tietoa lääkkeettömästä kivunlievityksestä ja he käyttivät tulevan isän kanssa luonnollisia keinoja äidin oman oksitosiinin erittymiseen. Isä silitti ja hieroi äitiä ja supistuksen aikana painoi akupisteistä. Lopulta oli kuitenkin turvauduttava oksitosiinitippaan sillä äidin omat supistukset olivat lyhyitä ja niiden aikana ei olisi kerennyt ponnistaa. Kätilö epäili, että kohtu alkaa olla uupunut supistuksiin ja ei jaksa itsekseen siksi supistaa tarpeeksi. Synnytys oli mainio oppimistilanne siitäkin syystä, että vauva oli avotarjonnassa aluksi ja vauvan tarjontaan vaikutettiin äidin asennonvaihdoilla. Tuli siis nähtyä monenlaista asentoa avautumisvaiheen aikana. Lapsi kääntyi synnytyksen edetessä parempaan tarjontaan ja syntyi hyvillä apgar-pisteillä ilman imukuppia tai muita apuvälineitä. Episiotomian kätilö joutui tekemään ja siinä toki puuduttamaan, mutta muuten äiti meni PCB:n ja pudendaalin voimin. Autoin lapsen äidin rinnalle kätilön ommellessa epparia ja sain vuolaat kiitokset äidiltä, kun olin ollut mukana synnytyksessä. Synnärillä oli nimittäin kova kiire juuri silloin ja heidän oma kätilönsä ei ehtinyt olemaan perheen luona paljoa. Pidin äidille seuraa kun isän piti käydä välillä autoon laittamassa lisää parkkiaikaa tai syömässä. Äiti sanoi, että hänellä oli turvallisempi olo kun joku oli hänen luonaan. Sivelin äidin selkää supistuksien aikana isän poissaollessa ja äiti jopa pyysi silittämään uudemmakin kerran. Myös tämä synnytys opetti minulle paljon. Opin miten tärkeää perheelle on, että paikalla on joku ammattilainen joka valaa uskoa ja toivoa synnytyksen etenemiseen. Sillä on iso merkitys kun paikalla on joku, vaikka ei edes sanoisi mitään. Pääsin tätäkin perhettä hoitamaan osastolla. Annoin imetysohjausta ja ohjeita vauvan hoitoon. Äiti oli aluksi jännitynyt vauvan hoidossa ja pelkäsi että lapsi infektoituu. Parhaani mukaan yritin rauhoitella häntä. Äidillä oli testattu streptokokki positiiviseksi ja se edes auttoi äidin jännittämistä. Lisäksi äiti oli Rh-negatiivinen, joka meidän oli otettava huomioon hänen hoidossaan. Pääsin pistämään hänelle rhesustekijä-rokotteen lihakseen.

Tämän viikon aikana olen oppinut paljon läsnäolosta ja havainnoimaan perheentilannetta. Pääsin tekemään ohjatusti myös kotiuttamisen, jossa hoidin kotiutuskeskustelun ohjatusti ja siinä tuli kyllä juurta jaksain käytyä läpi perheen voimavaroja. Innolla jatkan seuraavaan viikkoon!

ps. itku kurkussa sai olla kun kiitos palstalle oli tullut kiitosta osastolle ja opiskelija Tarjalle 😭 Olen oikealla alalla 💓