Mahdollisuuksien viikko!
Oma ohjaajani oli ansaitulla vuosilomalla tämän viikon, joten pääsin tutustumaan toisten mukana moniin erilaisiin työterveyshuollon osa-alueisiin. Olimme ohjaajani kanssa suunnitelleet minulle viikoksi ohjelmaa, yhtenä päivänä menisin toisen hoitajan mukaan asiakasyrityksen tehtaantiloihin pitämään vastaanottoa, toisena päivänä menisin laboratorioon ja röntgeniin ja kahtena muuna päivänä tekisin kesken eräistä raporttia.
Päivä 21
Tämä päivä oli suunniteltu raportin laatimiselle. Sain raportin edellisellä viikolla tehtyä jo niin pitkälle, kuin itse pystyin, joten heti aamusta kirjoitin kahvihuoneeseen lapun, että opiskelija tarjolla! Lappua viedessä yksi talon työfysioterapeuteista sanoi, että hänellä olisi tulossa kaksi sellaista asiakasta iltapäivällä, joiden vastaanottoa voisin tulla halutessani seuraamaan. Aivan Mahtavaa! Sovittiin, että ruokkiksella treffataan. Siihen asti keskityin hienosäätämään työpaikkaselvitysraporttia. Tunnukseni ei päästä minua työpaikkaselvitysraporttiohjelmaan, mutta olimme tulostaneet raporttiin liittyvät dokumentit valmiiksi. Pääsin tekemään toimintaehdotuksiin tiedonhakuja ja kirjasin huomioitani Wordiin, mistä ne on helppo ohjaajan kanssa kopioida myöhemmin ohjelmaan.
Työfysioterapeutin vastaanotolla kävin seuraamassa neuvontakäyntiä, johon työterveyshoitaja oli kirjoittanut lähetteen. Kyseessä oli keittiötöitä tekevä asiakas, joka oli hyvin pienikokoinen. Hänellä haasteeksi töissä tuli oma pituutensa, koska ruoka-astioita pitää nostaa korkealle ruokakärrylle, missä ne pistetään uuniin. Työfysioterapeutti teki mielestäni laajat tutkimukset asiakkaalle ja antoi neuvoja kotijumppaan ja käsivoimien vahvistamiseen. Kyseessä oli hyvin asioista perillä oleva asiakas, jolla oli kuntosaliharjoittelu taustaa, joten häntä oli helppo ohjeistaa. Puhuimme nimittäin asiakkaan lähdön jälkeen siitä, miten vaikeaa on yrittää antaa jumppaohjeita ihmiselle, joka ei ole juuri koskaan liikuntaa harrastanut. Työfysioterapeutti kertoi, että hänellä oli juuri ollut asiakas, jolle piti kolme kertaa kerrata ohjeet, tulostaa ne paperille ja vieläkään asiakas ei meinannut niitä sisäistää.
Oli kaiken kaikkiaan huippu päivä! Sain raportin hyvälle mallille ja pääsin tutustumaan fysioterapian saloihin.
...ja minulle selvisi, että toisessa olkapäässäni on jännetupin tulehdus, sain sen hoitoon neuvoja ja ohjeita. Eli Kela1:nä meni ;)
Päivä 22
Pääsin koko päiväksi asiakasyrityksen tehtaalle toisen työterveyshoitajan mukaan. Päivä alkoi aikaisin, sillä meillä oli tunnin ajomatka edessämme aamulla. Juttelimme tulevasta päivästä ja ikätarkastuksesta jonka tulisin tekemään itsenäisesti tehtaalla. Keskustelimme myös tehtaasta itsestään, millaista työtä siellä tehdään, mitä altisteita siellä on jne. Työterveyshoitaja varoitti minua, että päivästä tulee säpäkkä ja nopeatempoinen, koska meillä on myös kaksi palaveria joihin osallistuisimme.
Päivä alkoi vauhdikkaasti, koska ensimmäinen palaveri alkoi miltei heti aamusta ja hoitajan oven takana odotti valmiina jo yksi työtapaturmassa ollut työntekijä. Siinä nopsaan yritettiin hoitaa työtapaturmaan liittyvät asiat pois alta. Ohjaajani kirjasi ja hoiti paperiasioita kun minä puhdistin haavaa ja väliaikaisesti paikkailin sitä. Työtapaturmassa oli tullut ommeltava haava kasvoihin ja varattiin aika Kajaaniin lääkärille tikattavaksi. Haasteellisen tilanteesta teki kielimuuri, asiakas ei juurikaan suomea puhunut englannista puhumattakaan ja meistä kumpikaan ei valitettavasti osanneet hänen äidinkieltään. Onneksi puhelimen päähän saatiin suomenkielen osaaja, jotta ei ihan jäänyt pimentoon tapahtumien kulku.
Päivän aikana olimme kahdessa palaverissa, riskienhallintapalaverissa asiantuntijuutemme takia, sekä toisessa palaverissa työnantajan pyynnöstä, työterveyshuollon tuen osoittamiseksi. Iltapäivällä tein ikätarkastuksen yksin, joka oli käyty läpi ensin ohjaajan kanssa ja loppupäivä meni ovista ja ikkunoista tulevia asiakkaita hoitaessa. Ylitöiksihän se meni.
Päivä 23
Itsenäisyyspäivän tunnit olimme tehneet sisään jo aikaisemmin tänä syksynä koululla, joten onneksi ei tarvitse niitä enää harjoittelussa korvata.
Päivä 24
Vietin päivän laboratoriossa ja röntgenissä. Harjoittelupaikkani konserniin kuuluu myös näiden molempien erikoisalojen palveluiden tarjoaminen niin yksityisasiakkaille kuin työterveyshuollon asiakkaille. Aamupäivä meni röntgenin puolella, missä ei ollut asiakkaista hirveää ruuhkaa. Pääsin kuitenkin näkemään muutamia röntgenkuvia, nilkan, lonkan ja thorax-rtg:n. Siinä asiakkaiden välissä röntgenhoitaja esitteli minulle laitteet ja teimme viikko tarkastuksen mammografialaitteelle.
Lounaan jälkeen siirryin labran puolelle, jossa pääsin heti tekemään ja näkemään miten pvk ja crp tutkitaan verestä. Sain ottaa myös laskimoverinäytteen ja ottaa ekg:n. Teimme myös influenssamäärityksiä nenänielusta otetuista näytteistä.
Oli hyvin opettavaista nähdä mitä "verhon" takana tapahtuu kun laitan asiakkaan lisätutkimuksiin hoitajan vastaanotolta tai lääkäri on määrännyt asiakkaan tutkimukseen. Jälleen törmäsin jo sairaalamaailmassa vastaantulleeseen ilmiöön, missä eri erikoisalan ammattilaisilla on aina sanottavaa toisen ammattilaisen tekemisistä. Labrassa eritoten kuulin sitä, miten he toivoisivat että hoitajat ja lääkärit ymmärtäisivät miten nämä heidän määräämänsä tutkimukset tehdään ja miten ne teettävät työtä labrassa. Esimerkkinä asiakas jolle on ohjelmoitu työterveystarkastuksen yhteydessä labrapaketti verikokeita ja spirometria samalle käynnille. Labrahoitajan mukaan kun verikokeisiin pitää olla ravinnotta, spirometrian puhaltamisessa on ravinnotta olon jälkeen aina se vaara, että asiakas pyörtyy tutkimuksen aikana. Hän ymmärsi miksi tutkimukset ohjelmoidaan samalle päivälle, asiakasta ei haluta juoksuttaa useana päivänä labrassa. Hänen mukaansa pyörtymisen riski on joka tapauksessa suuri kun asiakasta on pidetty ravinnotta 10-12 h ja sitten pitäisi jaksaa puhaltaa spirometriatutkimuksessa.
Voisi siis sanoa, että päivä oli opettavainen ja kannatti olla päivä erilaisessa ympäristössä.
Päivä 25
Viikon viimeinen päivä ja olimme ohjaajani kanssa suunnitellut tämän päivän raportin tekemiselle. Ja siinäpä se päivä pitkälti menikin. Olin alkuviikosta jättänyt kahvihuoneeseen lappua, missä ilmaisin olevani käytettävissä myös tänään, jos joku haluaa opiskelijan kaveriksi. Sain kuitenkin tehdä rauhassa työpaikkaselvitysraporttia. Harmitti vaan, että juuri sen asiakasyrityksen työpsykologi ja työfysioterapeutti olivat molemmat pois, olisin halunnut kysyä heidän mielipiteitään muutamiin toimintaehdotuksiin.
Ensi viikko olisi viimeinen ja onpa tainnut vähän kertyä ylitöitä, joten viikosta tulee vähän kevyempi kuin muista viikoista. Nyt itsearvioinnin kirjoittamisen pariin!
Päivä 21
Tämä päivä oli suunniteltu raportin laatimiselle. Sain raportin edellisellä viikolla tehtyä jo niin pitkälle, kuin itse pystyin, joten heti aamusta kirjoitin kahvihuoneeseen lapun, että opiskelija tarjolla! Lappua viedessä yksi talon työfysioterapeuteista sanoi, että hänellä olisi tulossa kaksi sellaista asiakasta iltapäivällä, joiden vastaanottoa voisin tulla halutessani seuraamaan. Aivan Mahtavaa! Sovittiin, että ruokkiksella treffataan. Siihen asti keskityin hienosäätämään työpaikkaselvitysraporttia. Tunnukseni ei päästä minua työpaikkaselvitysraporttiohjelmaan, mutta olimme tulostaneet raporttiin liittyvät dokumentit valmiiksi. Pääsin tekemään toimintaehdotuksiin tiedonhakuja ja kirjasin huomioitani Wordiin, mistä ne on helppo ohjaajan kanssa kopioida myöhemmin ohjelmaan.
Työfysioterapeutin vastaanotolla kävin seuraamassa neuvontakäyntiä, johon työterveyshoitaja oli kirjoittanut lähetteen. Kyseessä oli keittiötöitä tekevä asiakas, joka oli hyvin pienikokoinen. Hänellä haasteeksi töissä tuli oma pituutensa, koska ruoka-astioita pitää nostaa korkealle ruokakärrylle, missä ne pistetään uuniin. Työfysioterapeutti teki mielestäni laajat tutkimukset asiakkaalle ja antoi neuvoja kotijumppaan ja käsivoimien vahvistamiseen. Kyseessä oli hyvin asioista perillä oleva asiakas, jolla oli kuntosaliharjoittelu taustaa, joten häntä oli helppo ohjeistaa. Puhuimme nimittäin asiakkaan lähdön jälkeen siitä, miten vaikeaa on yrittää antaa jumppaohjeita ihmiselle, joka ei ole juuri koskaan liikuntaa harrastanut. Työfysioterapeutti kertoi, että hänellä oli juuri ollut asiakas, jolle piti kolme kertaa kerrata ohjeet, tulostaa ne paperille ja vieläkään asiakas ei meinannut niitä sisäistää.
Oli kaiken kaikkiaan huippu päivä! Sain raportin hyvälle mallille ja pääsin tutustumaan fysioterapian saloihin.
...ja minulle selvisi, että toisessa olkapäässäni on jännetupin tulehdus, sain sen hoitoon neuvoja ja ohjeita. Eli Kela1:nä meni ;)
Päivä 22
Pääsin koko päiväksi asiakasyrityksen tehtaalle toisen työterveyshoitajan mukaan. Päivä alkoi aikaisin, sillä meillä oli tunnin ajomatka edessämme aamulla. Juttelimme tulevasta päivästä ja ikätarkastuksesta jonka tulisin tekemään itsenäisesti tehtaalla. Keskustelimme myös tehtaasta itsestään, millaista työtä siellä tehdään, mitä altisteita siellä on jne. Työterveyshoitaja varoitti minua, että päivästä tulee säpäkkä ja nopeatempoinen, koska meillä on myös kaksi palaveria joihin osallistuisimme.
Päivä alkoi vauhdikkaasti, koska ensimmäinen palaveri alkoi miltei heti aamusta ja hoitajan oven takana odotti valmiina jo yksi työtapaturmassa ollut työntekijä. Siinä nopsaan yritettiin hoitaa työtapaturmaan liittyvät asiat pois alta. Ohjaajani kirjasi ja hoiti paperiasioita kun minä puhdistin haavaa ja väliaikaisesti paikkailin sitä. Työtapaturmassa oli tullut ommeltava haava kasvoihin ja varattiin aika Kajaaniin lääkärille tikattavaksi. Haasteellisen tilanteesta teki kielimuuri, asiakas ei juurikaan suomea puhunut englannista puhumattakaan ja meistä kumpikaan ei valitettavasti osanneet hänen äidinkieltään. Onneksi puhelimen päähän saatiin suomenkielen osaaja, jotta ei ihan jäänyt pimentoon tapahtumien kulku.
Päivän aikana olimme kahdessa palaverissa, riskienhallintapalaverissa asiantuntijuutemme takia, sekä toisessa palaverissa työnantajan pyynnöstä, työterveyshuollon tuen osoittamiseksi. Iltapäivällä tein ikätarkastuksen yksin, joka oli käyty läpi ensin ohjaajan kanssa ja loppupäivä meni ovista ja ikkunoista tulevia asiakkaita hoitaessa. Ylitöiksihän se meni.
Päivä 23
SUOMI 1OOv! Meidän poitsu 8v!
Päivä meni juhlistaessa meidän tenavan 8v synttäreitä ja Suomen vaatimattomia 100v synttäreitä ;)Itsenäisyyspäivän tunnit olimme tehneet sisään jo aikaisemmin tänä syksynä koululla, joten onneksi ei tarvitse niitä enää harjoittelussa korvata.
Päivä 24
Vietin päivän laboratoriossa ja röntgenissä. Harjoittelupaikkani konserniin kuuluu myös näiden molempien erikoisalojen palveluiden tarjoaminen niin yksityisasiakkaille kuin työterveyshuollon asiakkaille. Aamupäivä meni röntgenin puolella, missä ei ollut asiakkaista hirveää ruuhkaa. Pääsin kuitenkin näkemään muutamia röntgenkuvia, nilkan, lonkan ja thorax-rtg:n. Siinä asiakkaiden välissä röntgenhoitaja esitteli minulle laitteet ja teimme viikko tarkastuksen mammografialaitteelle.
Lounaan jälkeen siirryin labran puolelle, jossa pääsin heti tekemään ja näkemään miten pvk ja crp tutkitaan verestä. Sain ottaa myös laskimoverinäytteen ja ottaa ekg:n. Teimme myös influenssamäärityksiä nenänielusta otetuista näytteistä.
Oli hyvin opettavaista nähdä mitä "verhon" takana tapahtuu kun laitan asiakkaan lisätutkimuksiin hoitajan vastaanotolta tai lääkäri on määrännyt asiakkaan tutkimukseen. Jälleen törmäsin jo sairaalamaailmassa vastaantulleeseen ilmiöön, missä eri erikoisalan ammattilaisilla on aina sanottavaa toisen ammattilaisen tekemisistä. Labrassa eritoten kuulin sitä, miten he toivoisivat että hoitajat ja lääkärit ymmärtäisivät miten nämä heidän määräämänsä tutkimukset tehdään ja miten ne teettävät työtä labrassa. Esimerkkinä asiakas jolle on ohjelmoitu työterveystarkastuksen yhteydessä labrapaketti verikokeita ja spirometria samalle käynnille. Labrahoitajan mukaan kun verikokeisiin pitää olla ravinnotta, spirometrian puhaltamisessa on ravinnotta olon jälkeen aina se vaara, että asiakas pyörtyy tutkimuksen aikana. Hän ymmärsi miksi tutkimukset ohjelmoidaan samalle päivälle, asiakasta ei haluta juoksuttaa useana päivänä labrassa. Hänen mukaansa pyörtymisen riski on joka tapauksessa suuri kun asiakasta on pidetty ravinnotta 10-12 h ja sitten pitäisi jaksaa puhaltaa spirometriatutkimuksessa.
Voisi siis sanoa, että päivä oli opettavainen ja kannatti olla päivä erilaisessa ympäristössä.
Päivä 25
Viikon viimeinen päivä ja olimme ohjaajani kanssa suunnitellut tämän päivän raportin tekemiselle. Ja siinäpä se päivä pitkälti menikin. Olin alkuviikosta jättänyt kahvihuoneeseen lappua, missä ilmaisin olevani käytettävissä myös tänään, jos joku haluaa opiskelijan kaveriksi. Sain kuitenkin tehdä rauhassa työpaikkaselvitysraporttia. Harmitti vaan, että juuri sen asiakasyrityksen työpsykologi ja työfysioterapeutti olivat molemmat pois, olisin halunnut kysyä heidän mielipiteitään muutamiin toimintaehdotuksiin.
Ensi viikko olisi viimeinen ja onpa tainnut vähän kertyä ylitöitä, joten viikosta tulee vähän kevyempi kuin muista viikoista. Nyt itsearvioinnin kirjoittamisen pariin!
Kommentit
Lähetä kommentti