Viimesiä viedään

Huh, huh! Se alkaa kohta neljän vuoden taival olemaan loppusuoralla. Ei olis uskonut, kouluun hakiessa, minkälainen matka tästä kehkeytyy. Kaks ammattikorkeakoulututkintoa itselle aivan täysin uudelle alalle. 2013 sairaalan käytäviä siivotessa naureskelin hoitajille, että jos toi teidän homma näyttää ihan kamalalta, niin mä en ollenkaan mee sinne kouluun. No, eihän se niin hirveeltä näyttäny ja tässä sitä ollaan, kalkkiviivoilla! Toukokuussa 2018 pitäis olla sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan tutkintopaperit näpeissä. Mutta sitä ennen, pääsette seuraamaan mun matkaa syventävissä terveydenhoitajan harjoitteluissa kolmessa eri harkkapaikassa.

Ehkä pieni sananen naisesta näytön toisella puolella. Olen 2007 stylisti-artesaaniksi valmistunut naimissa oleva kahden lapsen äiti. Stylistin töitä en tehnyt juurikaan, ennen kuin päätin lähteä suorittamaan monimuotona merkonomin paperit. Koulutus vaati jonkin työpaikan, jossa tutkinnon näytöt suoritettaisiin. Hain useaan työpaikkaan ja kävin haastatteluissa, kahteen paikkaan minut valittiin ja jouduin kovan paikan eteen. Valitsin huoltoaseman, koska sieltä tarjottiin parempaa palkkaa ja pidempää sopimusta. Siellä viihdyin yli viisi vuotta. Merkonomin opinnot jäi tauolle ensimmäisen raskauden aikana, enkä niitä enää lähtenyt koskaan tekemään loppuun. Toisen lapsen äitiysloman jälkeen aloin olla kypsä rahanpyörittämiseen ja jatkuvaan painostukseen siitä, että pitäisi myydä enemmän ja paremmin. Ajattelin, että asiakaspalvelutyö on sitä mitä haluan tehdä, mutta en halua olla kassan takana. Punnitsin äitiyslomalla vaihtoehtojani ja huomasin ammattikorkeakoulujen yhteishaun olevan auki. Mietin asiaa hetken ja ajattelin, että laitetaan paperit vetämään, ei siinä mitään häviäkään. Kävin pääsykokeet ja olin varma, että en pääse sisään. Matematiikan koe meni ihan penkin alle. Pääsykokeissa oli mukavia tyttöjä joiden kanssa jännättiin yhdessä kokeita ja haastatteluita. Yhdestä tuli myöhemmin tärkeä ystävä 💗
Ja niinhän siinä sitten kävi, että hyväksymiskirje tipahti postiluukusta. Otin paikan vastaan, mutta ilmoitin, että tulen vuoden päästä opiskelemaan. Tuon vuoden kävin sairaalassa siivoilemassa ja hakemassa varmistusta alan vaihdolle hoitajia vakoillen. Päivääkään en ole katunut, että lähdin tälle tielle. Tielle joka tulee kohta päätökseensä, mutta nautitaan nyt rauhassa koko loppu matka!

Palataas nykypäivään. Teen syventävät harkat työterveyshuollossa, naistentautien ja synnyttäneiden vuodeosastolla ja äitiys- ja lasten neuvolassa, tuossa järjestyksessä. Eli maanantaina alkaisi työterveyshuollon harjoittelu. Tavoitteita olen koittanut miettiä, mutta jostain syystä en hahmota vielä mitä itse henkilökohtaisesti tavoittelen harjoittelulta. Sen tiedän, että haluaisin päästä työpaikkakäynnille, erityisesti sille ensimmäiselle, jonka työterveyshoitaja tekee uuden asiakkaan työpaikalle. Itsellä ei ole hirveän laajaa omakohtaista kokemusta työterveyshuollosta ja tuntuu, että olen sukeltamassa tuntemattomaan. Innolla odotan uutta harjoittelua, tätä varten on opiskeltu!

ps. mulla on sellanen olo, että joudun/pääsen tekemään korvahuuhteluja... Älkää kysykö, mistä tällänen olo tulee, en tiedä itsekään 😏